Jokaisessa uskonnossa ja katsomuksessa piilee radikalisoitumisen kasvualusta, jos uskonnon tai katsomuksen piirteitä lähdetään eristämään haitallisella tavalla. Tämä voi johtaa katsomuksen radikalisoitumiseen ja raaistamiseen. Kerromme tässä artikkelissa, kuinka uskonnollisen dialogin avulla voidaan ehkäistä radikalisoitumista ja saada näin aikaan kauaskantoisia positiivisia seurauksia.
On tärkeää huolehtia niistä yhteiskuntamme jäsenistä, jotka ovat vaarassa syrjäytyä
Henkilö, joka kokee olevansa syrjäytynyt ja saattaa elää esimerkiksi keskellä sotaa, ajautuu tavallista helpommin radikalisoituneisiin piireihin ja hänet on tavallista helpompi aivopestä. Epätoivo ja näköalattomuus saattaa aiheuttaa sen, että ihminen saattaa nähdä radikaaliin joukkoon liittymisen viimeisenä oljenkortenaan. Tästä syystä onkin äärimmäisen tärkeää huolehtia niistä yhteiskuntamme jäsenistä, jotka ovat syrjäytymisvaarassa.
Esimerkiksi monet pakolaiset ja maahanmuuttajat saattavat syrjäytyä Suomessa tavallista helpommin. Ulkoisesti heidän elämänsä saattaa vaikuttaa tavalliselta, mutta esimerkiksi työttömyys saattaa tällaisesta henkilöstä tuntua tavallistakin kovemmalta taakalta. Lähtömaassa länsimaahan saapuneeseen saattaa kohdistua kovia menestyspaineita, ja taas toisaalta kielitaidottomana työllistyminen Suomessa ei ole helppoa. Tämä voi aiheuttaa epätoivon tunteita ja jopa syrjäytymistä. Yhdessä 
voidaan saada aikaan todella paljon, minkä vuoksi uskontojen välinen dialogi on niin kovin tärkeää.
Nuorten syrjäytyminen
Erityisen huolestuttavaa on nuorten syrjäytyminen ja tuntuukin hurjalta, että jo nuori voi syrjäytyä ja jäädä ikään kuin yhteiskunnan ulkopuolelle. Nuori ei välttämättä pääse haluamaansa koulutuspaikkaan tai löydä haluamaansa työtä. Tämä vaikuttaa hänen hyvinvointiinsa voimakkaalla tavalla. Jos nuori syrjäytyy jo elämänsä alkutaipaleella, ovat hänen tulevaisuudennäkymänsä heikot. Olisikin tärkeää pysäyttää nuoren syrjäytyminen heti alkuunsa ja tietyissä tapauksissa uskontojen välinen dialogi voi olla tässä yksi tehokas keino.
Suomessa on runsaasti syrjäytyneitä ja syrjäytymisvaarassa olevia nuoria joidenkin arvioiden mukaan 14 000 – 100 000. 5 miljoonan kansassa luku on suuri. Arvioiminen on kuitenkin haastavaa, sillä syrjäytymistä ja sen riskiä on vaikea määritellä. Esimerkiksi osallistumattomuus yhteiskuntamme toimintaan voidaan kuitenkin nähdä syrjäytymisen riskinä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei nuorella ole koulutusta tai ettei hänellä ole kunnollista työpaikkaa. Myös ei-toivotut elämäntapahtumat saatetaan nähdä syrjäytymisriskinä. Esimerkiksi huostaanotto, työkyvyttömyys, läheisen kuolema tai sairaus ovat tällaisia epätoivottuja elämäntapahtumia.
