Uskonnollisten yhdistysten rahankäyttöä on totuttu kauhistelemaan esimerkiksi Amerikassa, jossa TV:n välityksellä saarnaavat pastorit kehottavat katsojia lahjoittamaan seurakunnalle rahaa, jotta saarnaaja pääsee kiertämään ympäri maata yksityisellä lentokoneellaan. Kaikkien uskontojen kohdalla raha ei kasaudu tällä tavalla, vaan suurin osa osaa hoitaa taloutensa kestävällä ja eettisellä tavalla. Lisäksi tällaiset esimerkit tuppaavat tulemaan juuri Amerikasta, jossa uskonnollisten yhteisöjen toiminta on melko vapaata.
Suomessa sen sijaan uskonnolliset yhteisöt ovat selkeästi veroviranomaisen valvovan silmän alla ja niiden harjoittaman toiminnan tulee olla läpinäkyvää. Lakiteknisellä termillä “uskonnollinen yhdyskunta” tarkoitetaan sekä evankelis-luterilaista että ortodoksista kirkkoa kuin myös mitä tahansa rekisteröitynyttä uskonnollista yhdyskuntaa. Uskonnollisen yhdyskunnan voi rekisteröidä, jos siinä on vähintään 20 jäsentä. Jäsenien tulee olla yksityishenkilöitä eli yhdistykset tai liitot eivät kelpaa. Lisäksi rekisteröidyn uskonnollisen yhteiskunnan ei tarvitse olla demokraattinen, vaan sen päätöksentekoprosesseista saa päättää yhdyskunta itse. Yhdyskunta saa myös rekisteröitymisen jälkeen pieniä veroetuja kuten vapauden varainsiirtoveron maksamisesta sekä oikeuden ostaa viiniä seremonialliseen käyttöön verovapaasti.
Suomessa toimii hieman alle 150 erilaista uskonnollista yhdyskuntaa. Suurin osa niistä edustaa kristinuskosta irtautuneita liikkeitä tai muslimeita. Mukaan mahtuu myös kiitettävä määrä buddhalaisia ja juutalaisia. Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, miten nämä yhteisöt voivat rahoittaa toimintaansa ja miten sellaisen voi laittaa alulle.
Mistä rahaa tulee?
Lyhyt vastaus: monesta eri paikasta. Uskonnollisella yhdyskunnalla on Suomessa ani harvoin yhtä niin rikasta sponsoria, että toiminta voitaisiin rakentaa sen varaan. Varsinkin toiminnan alkaessa syntyy paljon erilaisia kuluja. Näiden kattamisessa apuna voi toimia Laina samalla tavalla kuin vaikkapa asuntoa rakennettaessa. Myös yhdistykset voivat saada lainaa, ja lainan ehdot voivat olla paremmat kuin yksityishenkilöllä pienistä veroeduista johtuen. Lainarahalla voidaan hankkia esimerkiksi yhdyskunnalle jokin tila, jossa uskontoa voi harjoittaa.
Toinen tärkeä tulonlähde ovat yhdyskunnan jäsenet. Suomessa vain kaksi kirkkokuntaa saa verottaa jäseniään, mutta muiden uskonnollisten yhteisöjen tulee laskuttaa jäsenmaksu samalla tavalla kuin vaikkapa urheiluseuran eli yhdyskunnan tulee itse huolehtia siitä, että laskut on lähetetty ja jäsenet ovat sen myös maksaneet. Tämän lisäksi yhduskunnat voivat luonnollisesti ottaa vastaan lahjoituksia ja testamentteja. Mikäli yhdyskunnalla on lupa esimerkiksi vihkiä pareja, voi se laskuttaa tästä palvelusta. Kun alkuun on päästy esimerkiksi pienellä lainalla, voidaan toimintaa jatkaa kätevästi jäsenmaksujen pohjalta.
