Millaisiin asioihin Suomessa sitten uskottiin ennen kristinuskon saapumista maahamme? Kerromme tässä artikkelissa lisää suomenuskosta sekä itämerensuomalaisista perinteistä.
Suomenuskolle tyypillisiä piirteitä
Suomenuskolle on ominaista perinnekulttuurin sekä kansanuskon kunnioittaminen. Muinoin, ennen kristinuskon saapumista Suomeen, Suomessa noudatettiin suomalaista muinaisuskoa, johon liittyi monenlaisia uskomuksia sekä tapoja. Polyteismi oli ominaista tuon ajan uskolle. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa palvottiin muinoin useita jumalia. Tämän lisäksi muinaiset suomalaiset palvoivat vainajia. Suomen alueella noudatettu muinaisusko ei kuitenkaan ollut muuttumatonta saatikka yhtenäistä, sillä uskomukset sekä tavat vaihtelivat alueiden ja aikakausien välillä.
Tarinoita maailman synnystä
Suomalaiseen muinaisuskoon kuului erilaia tarinoita maailman synnystä. Nämä tarinat liittyivät muinaisen aikakauden runouteen sekä kertomuksiin. Eräs myytti kertoo maailman syntyneen munasta. Tarkemmin sanottuna tämän munan muni jokin vesilintu. On mielenkiintoista, että Kalevalan luomisruno nojautuu niin kovin voimakkaasti munamyyttiin.
Vaikuttava kosmografia tarinoiden ja uskomusten innoittajana
Kosmografia, kuten revontulet ja tähdet vaikuttivat voimakkaalla tavalla muinaisten suomalaisten uskoon. Esimerkiksi revontulien ajateltiin syntyvän, kun ketturepolainen juoksi valkoisella hangella huiskien samalla oranssilla hännällään sinne tänne muodostaen tämän upean luonnon ilotulituksen. Aikanaan Pohjantähteä pidettiin taivaan keskuspaikkana. Voidaan vain kuvitella, kuinka vaikuttavia näkyjä nämä molemmat ovat olleet pimenevässä illassa, jossa aikaa ei vietetty tv-ruutujen ja älylaitteiden äärellä, eikä tämän pohjalta olekaan ihme, että molemmat ilmiöt ovat kirvoittaneet monia, toinen toistaan mielenkiintoisempia tarinoita, jotka ovat periytyneet ja säilyneet sukupolvelta toiselle.
Kuolemakäsitys sekä Tuonela
Muinaiset suomalaiset uskoivat, että kuolleet elävät Tuonelassa, jonka uskottiin sijaitsevan joko veden taikka maan alla. Tuonen virta oli ajalle tyypillinen termi. Koska vainajien uskottiin elävän Tuonelassa melko arkista elämää, laitettiin kuolleiden mukaan toisinaan hautaan esimerkiksi koruja, aseita sekä erilaisia tarve-esineitä.
Pyhät lehdot ja puut
Muinaisten suomalaisten keskuudessa esiintyi myös pyhiä lehtoja sekä pyhiä puita. Nämä olivat tuon ajan ihmisille erityisen tärkeitä ja niitä kunnioitettiin syvästi.