Vieläkö joku muistaa aikoja, jolloin opetus tapahtui vain kirjojen, monisteiden ja piirtoheitinten avulla? Kun lyijykynien ja kumien rahina täytti luokkahuoneen? Varmasti ainakin moni opettaja vielä muistaa tällaiset ajat.
Nyt on tilanne kuitenkin toinen. Tietotekniikasta on tullut osa opetusta – tilanteesta riippuen enemmän tai vähemmän luontevasti.
Niin mukava kuin nostalgiassa olisikin rypeä, ei se kuitenkaan hyödytä. Näin myös uskonnon opetuksen kohdalla. Siitäkin huolimatta että tiedän monien hieman vanhempien opettajien tätä asiaa vieläkin vieroksuvan.
Ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin
Tietotekniikka ei ole kuitenkaan pelkästään huono asia, vaan se tuo mukanaan myös paljon hyvää. Kyse on tässä – kuten monessa muussakin asiassa – ennen kaikkea asenteesta. Niin oppilaiden kuin opettajienkin kohdalla.
Oppilaita tuskin tosin tarvitsee nykyään enää nykytekniikan käyttöön motivoida, jos on koskaan tarvinnutkaan. Tämä onkin yksi iso syy siihen miksi näihin menetelmiin on niin nopeasti siirrytty.
Tekniikan vetovoima on nimittäin asia jota olisi hölmöä jättää käyttämättä. Asiathan tunnetusti jäävät paremmin mieleen kun niiden opiskelusta tehdään mielekästä. “Opeta ja huvita”, kuten jo Horatius muinoin sanoi.
Tämän lisäksi tietotekniikan käytön on todettu helpottavan etenkin nk. metakognitiivisten taitojen oppimisessa. Siis erilaisten näkökulmien vertailussa. Ja tässähän sitä ollaankin koko oppimisen ytimessä, sillä mitäpä muutakaan se on kuin erilaisten, itselle aiemmin vieraiden näkökulmien sisäistämistä.
Epävarmuus on osa elämää
Uudet ajat tuovat uusia ajatuksia, mikä puolestaan vaatii meiltä kykyä sopeutua. Kyse on niistä elämän tosiasioista joihin uskonnon pitäisi juuri pyrkiä vastaamaan. Ei siis ole syytä kääntää katsetta poispäin, vaan tarttua kiinni näihin uusiin haasteisiin.
Miten sitten tietotekniikkaa tulisi käyttää juuri uskonnon opetuksessa? Vastaus kuuluu että aivan kuten muissakin oppiaineissa. Tietotekniikka mahdollistaa helpon tavan etsiä tietoa ja käsitellä sitä. Monelle nuorelle tietokone onkin jo varmasti tutumpi tiedon etsimisen kanava kuin perinteiset kirjat.
Ja onhan tekniikasta hyötyä opettajallekin, kuten monet varmasti ovat saaneet huomata. Emme elä tyhjiössä. Tietotekniikka on, kuten mikä tahansa ihmisen luomus, luonteeltaan enimmäkseen ambivalentti. Paljon riippuu siitä, mihin tarkoituksiin sitä käytetään.
Kultainen keskitie ja kuinka sillä pysytään
Tärkeintä on pitää mielessä tavoitteet. Ei saa harhautua sivupoluille joihin tietotekniikka kaikkine nykysovelluksineen kieltämättä helposti houkuttelee. Niin aikuisia kuin lapsiakin.
Itselleni internetin suurin hyöty on varmasti sen materiaalien runsaudessa. Monet kerrat olenkin saanut huomata, kuinka suuri apu opetukseen siitä on.
Mutta jos on vaikeuksia pitää mieli suunnattuna oikeaan suuntaan aikuisella, kuinka paljon vaikeampaa se onkaan kun kyse on lapsista ja nuorista. Tässä tulemmekin ensiarvoisen tärkeään asiaan, nimittäin välineistön houkuttelevuuteen. Kuten tutkimuksissakin on todettu on motivaation löytymisen kannalta ensiarvoisen tärkeää että laitteiden käyttö on mielekästä.
Näin ei toki ollut ennen asian laita. Kukapa ei muistaisi niitä rahisevia laatikoita, jotka aikoinaan kansoittivat tietotekniikkaluokkia. Nyt kukaan tuskin suostuisi sellaiseen enää koskemaankaan. Omalla kohdallani kääntyminen uuden tekniikan vankaksi kannattajaksi tapahtui, kun luokkaan ilmestyi macbook air 13 erään oppilaani mukana.
Huomioni kiinnitti laitteen sulavat linjat, niin että oli pakko mennä katsomaan sitä lähempää. Silloin sain huomata että tämä omituinen macbook air 13 oli myös sangen kevyt – siis helppo kuljettaa mukana.
Silti pääpaino on tietysti itse opetuksessa, sen sisällöissä ja tavassa jolla ne nuorille esitetään. Opettajan rooli ei kenties ole enää niin suuri kuin mitä se ennen oli, mutta ei sen vaikutus ole mihinkään kadonnutkaan. Hyvät välineet mahdollistavat sujuvan oppimisen ja opettajan ammattitaito auttaa pitämään mielen keskittyneenä. Näin kaikki lopulta hyötyvät.
